Tein onnistuneen, joskin tapahtumarikkaan reissun Ruotsiin tällä viikolla. Reitit tein Soralle.fiissä tietenkin. Tässä kirjoituksessa käyn läpi kokemuksia, reittejä, maisemia ja tunnelmia naapurimaastamme.
Lähdin Ruotsiin maanantaina tuttuun tapaan Vaasan kautta laivalla Uumajaan ja siitä sitten sisämaahan päin sopivasti, mitä nyt iltapäivällä ja illalla ehtii vielä ajelemaan. Ensimmäisen päivän reissun reitin Uumajasta eräälle laavulle olin suunnitellut jo etukäteen. Tai ehkä "suunnittelu" on liioittelua, olin siis pistänyt Soralle.fiin kartalla lähtöpisteeksi Uumajan, siitä isoa tietä ensin asfalttiasetuksilla jonkun matkaa ja sitten sopivasta kohdasta pistin sorasyheröasetuksilla toisen etapin laavulle. Laavut näkyy kartalla sekä Suomesta että Ruotsista, joten niihin suunnistaminen on helppoa. Muita karttoja ei tarvitse katsoa, ainakin jos Ruotsin maastokartan laavutiedot on pidetty ajan tasalla.
Ensimmäisenä iltapäivänä/iltana oltiin tosiaan vielä vähän lähempänä rannikkoa ja siellä tuli aika pian vastaan yksi ajokieltomerkki sekä tie, joka meni aivan talon pihan poikki ja näytti sen jälkeen muuttuvan kärrypoluksi. En siis näitä lähtenyt menemään, vaan jouduin menemään kiertotietä asfalttia pitkin. Tästä tuli vähän sellainen olo, että jaahas, näinköhän täällä Ruotsissa tulee sitten vastaan kaikenlaista kieltoa sun muuta, mitä ei ole maastokartassa merkattuna, ja meneekö joka päivä reitit tällä lailla uusiksi!
Mutta sitä mukaa, kun etenin syvemmälle sisämaahan, ei mitään kieltoja tai puomeja tullutkaan enää vastaan. Myös maanantain reitti oli alun jälkeen sujuvaa matkantekoa laavulle asti.
Laavut näkyvät tosiaan Soralle.fiin kartassa myös Ruotsissa, mutta heti pisti silmään se, että ainakin nämä maastokarttaan merkatut laavut näyttävät olevan pitkälti jokien ja koskien varrella, mutta myös järvien rannoilta niitä löytyy jonkin verran. Ne näyttävät olevan suunnattu kalastusharrastajille, joita näkyikin viimeisen yön majapaikan luona koskella useampia. Kosket eivät ole itselle ehkä niitä kaikista mieluisimpia yöpaikkoja, koska en ole tottunut kosken pauhuun. Järven ranta on enemmän omaan makuuni, ja niitäkin kyllä löytyi.
Maisemat olivat kyllä tällä reissulla aivan upeita! Tuo osa Ruotsia on jonkinlainen sekoitus sveitsiläistyyppistä, söpöä pientä kylämaisemaa peltoineen ja hyvin hoidettuine pihoineen, vaarasuomea korkeuseroineen (vuoristahan täällä ei voi vielä puhua) sekä järvisuomea järvineen. Myös isoja jokia löytyy täältä paljon, enemmän mielestäni kuin Suomesta, ja ne luovat maastoon hienoja kanjoneita ja joskus jopa upeita laaksoja. Metsää täältä seudulta löytyy myös ruhtinaallisesti.
Metsään liittyen on pakko sanoa, että myrskyt ovat tehneet paikoin pahoja tuhoja. Välillä metsä näytti siltä, kuin siinä olisi tehty avohakkuu, mutta oikeasti puut olikin kaatanut tuuli, jättäen muutaman "siemenpuun" sinne tänne kasvamaan. Metsätöitä tehtiinkin monessa paikkaa, ja metsäautoteitä ajelinkin hyvin paljon.
Myös elukoita eli peuroja sekä hirviä näkyi todella paljon. Ainoastaan yhtenä ajopäivänä en nähnyt yhtään eläintä. Niinpä sattui myös niin ikävästi, että yhden hirven kanssa otin yhdessä mutkassa vähän kontaktia, ja KTM:n pohjapanssari otti osumaa. Minulle ei käynyt mitään, pysyin pystyssä koko ajan. Onnekseni hirvi päätti tielle tultuaan jatkaa matkaa juosten samaan suuntaan kuin minä ajoin, eikä tullut tien poikki. Mitään vaurioita ei tullut pyöräänkään, mikä olisi matkantekoa estänyt. Soitin poliisille ja sieltä yhdistivät eläinosastolle, josta ottivat tietoja ylös ja lähettivät metsästäjän paikalle etsimään mahdollisesti loukkaantunutta eläintä. Ikävä homma, mutta näitä sattuu. Kun ajaa sorateillä melkein 2000 kilometriä ja eläimiä on tuolla seudulla paljon, niin kyllähän siinä riski jossain määrin kasvaa enemmän kuin asfaltilla pysyttäessä. Jututin yhtä huoltoaseman pitäjää, joka sanoi, että eläinkanta on tuolla seudulla viimeisen kymmenen vuoden aikana räjähtänyt aivan käsiin!
Soralle.fi antoi joka ajopäivälle aivan loistavia reittejä. Toisesta päivästä eteenpäin ne myös sisälsivät hämmentävän vähän mitään poikkeuksia aiheuttavia yllätyksiä kuten puomeja tai kieltomerkkejä. Viimeinen päivä tosin oli vain lyhyt, noin tunnin pyrähdys laavulta asfalttia pitkin Uumajaan, koska satamassa piti olla jo kymmenen jälkeen.
Tein alkuun reitit käyttäen valmista "Tiukkaa sorasyheröä" -reititysasetusta. Tuo asetushan pistää mittarit maksimiin, sillä saa mahdollisimman paljon soraa, mutta siinä kuitenkin on valittuina sekä pienet tiet että ajotiet. Tämän kyllä huomasi, kun torstain ja perjantain ajelin takaisin Uumajan suuntaan ja jätin vain ajotiet eli pienimmät mahdolliset suosituiksi. Tulin itse asiassa torstai-iltana samalle laavulle yöksi, kuin missä olin ollut kaksi yötä aiemmin, mutta reitti sinne oli tyystin erilainen, kuin aiempi matka laavulta etelän suuntaan! Niin paljon reitit erosivat toisistaan. Aiempi reitti etelään oli käyttänyt mahdollisuuksien mukaan kahta erilaista tieluokkaa (Pieni tie tai Ajotie), ja kun reitityksen tehtävä on kuitenkin viedä käyttäjä mahdollisimman nopeasti pisteestä A pisteeseen B, on monessa kohtaa Pieni tie ollut Ajotietä nopeampi vaihtoehto, joten kaikista pienimpiä teitä ei etelään mennessä reitille niin paljoa tullut. Mutta kuin valitsin suosituiksi vain Ajotiet, oli reitti tosiaan aivan erilainen. Toki ajoaikakin lisääntyy tällä tavalla huimasti, mutta ajamaanhan tänne on tultu.
Perjantaina jouduin käyttämään vähän erilaisia asetuksia, jotta pääsisin lähemmäksi Uumajaa viimeiseksi yöksi, aamun laivalle ajoa varten. Sen reitin tein sitten käyttäen sekaisin sekä pienimpiä teitä suosivaa asetusta, maisemareittiasetusta, mikä ei käytä pienimpiä teitä ollenkaan, sekä myös parilla pätkällä suorinta reittiä, jolloin tälle päivälle tuli asfalttia hieman enemmän. Mutta tämä on täysin OK tapa tehdä reittejä, minkä toivon palvelun käyttäjienkin sisäistävän: ei ole mikään pakko tehdä jokaista etappia samoilla asetuksilla, vaan joka etappi voi käyttää erilaisia asetuksia. Varmasti sieltä jäi nyt joitain kivoja, pieniä sorateitä kokematta, mutta toisaalta matka eteni mukavasti, ja toisaalta on hyvä välillä lepuuttaa mieltä ajamalla hetki asfalttia eikä koko ajan niitä pienempiä teitä, joilla joutuu keskittymään aivan eri tavalla.
Koko reissun ajan viimeistä päivää lukuunottamatta hyödynsin myös uutta palvelun ominaisuutta, jossa voi tallentaa laitteen muistiin maastokarttaa talteen. Sitten laitoin navigointikännykkäni vielä käyttämään offline-tilaa, jolloin se ei lataa mitään tietoja verkon yli vaan käyttää ainoastaan muistissa olevaa karttaa. Tämä toimi erittäin hyvin, tosin optimoitavaa tässä hommassa vielä on. Palaan tähän luultavasti jo tässä kesän aikana. Mutta pääasiassa homma toimi todella hyvin, ja säästin akkua sekä varsinaisessa puhelimessani että navigointikännykässä, kun ei tarvinnut jakaa verkkoa eikä ladata verkosta asioita koko ajan.
Ruotsista jäi kyllä todella hyvä maku suuhun ja sain mielestäni todistettua, että palvelulla pystyy tekemään myös sinne todella mahtavia reittejä, todella helposti. TET-reitit olivat minulla myös ladattuna jälkinä puhelimeen. Tutkin niitä ja omia reittejäni ja täytyy todeta, että TET-reittiä ei omille reiteilleni osunut kuin muutamia kilometrejä! Varsinkin paluureitit pohjoisen suuntaan kiersivät erittäin tehokkaasti kaikki TET-reitit, tarjoten kuitenkin todella hienoja sorateitä ja myös upeita maisemia.